Virtuaaliretki Meresankh III:n hautaan

Näin koronan aikaan matkustamisesta voi vain haaveilla, mutta onneksi nykyteknologia tuo monet kaukaisetkin paikat kotisohvalle. Yhtenä etäretkikohteena voin suositella Vanhan valtakunnan aikaisen kuningatar Meresankh III:n hautaa Gizassa, nykyisen Kairon kyljessä. Hautaan pääsee tutustumaan virtuaalisesti kuvaa klikkaamalla:

2500-luvulla eaa. elänyt Meresankh oli Gizan suuren pyramidin rakennuttaneen farao Khufun lapsenlapsi ja farao Kafran vaimo. Hänet haudattiin kivestä rakennettuun mastabaan, jonka alle hautakammiot on louhittu kallioon.

Hautamallinnos on ahdettu täyteen tietoa, ja sen kanssa vierähtää mukavasti muutamakin tovi. Tässä kuitenkin muutamia kiinnostavia tärppejä hautamatkailijalle:

1. Taiteilijoiden nimet: Heti haudan sisäänkäynnin pielessä on poikkeuksellisesti kahden haudan koristelusta vastanneen taiteilijan muotokuvat ja nimet: maalari Rahay ja kuvanveistäjä Inkaef.

2. Kuninkaalliset naisveistokset: Sisäänkäynnistä oikealla käytävän päässä on epätavallisesti suoraan kallioon louhittuna joukko kuninkaallisten naisten patsaita. Kokonaisuus on erikoinen siitäkin syystä, että hautakuviin on hyvin harvoin kuvattu pelkkiä naisia. Naisten nimiä ei mainita, mutta todennäköisesti he kuuluivat kuninkaalliseen hoviin. Veistosten edessä on lausuttu rukouksia ja uhrattu näiden ka-hengille.

3. Valeovi: Suoraan sisäänkäyntiä vastapäätä on ”valeovi”, eli kiveen kuvattu ovi, jonka kautta vainajan ka-henki liikkui tuonpuoleisen ja tämänpuoleisen välillä ottamaan vastaan henkeä ravitsevat uhrilahjat ja rukoukset. Kiinnostava yksityiskohtana ovi on sijoitettu niin, että kerran päivässä auringonvalo pääsee paistamaan valoaukosta suoraan sitä kohti, valaisten oven.

4. Hautakammio: Valeoven kohdalta laskeutuu kierreportaikko alas koristelemattomaan tilaan, joka palveli kuningattaren hautakammiona. Hautakammiossa sijaitsi graniittisarkofagi, joka oli kuningattaren äidin Hetepheres II:n  lahjoittama.

Haudan löysi yhdysvaltalaisen George Andrew Reisnerin tutkimusryhmä vuonna 1927. Haudan löytöihin kuuluu muuten erikoinen, kalkkikivinen varapää, jonkalaisista olen kirjoittanut aiemmin.

Kolmiulotteisen mallin on tuottanut Harvardin yliopiston Digital Giza -hanke, jonka sivuilta löytyy muutakin virtuaaliaineistoa Gizan alueelta. Mukavia tutkimusretkiä!

Löytyykö Tutankhamonin haudasta aiemmin tuntemattomia kammioita?

Kirjoitin vuonna 2015 Kalmistopiiriin jutun kammioista, joita silloin etsittiin nuorena kuolleen farao Tutankhamonin haudasta. Egyptologi Nicholas Reeves oli ehdottanut Kuninkaiden laaksossa Egyptin Luksorissa sijaitsevan haudan seinissä erottuvien suorakulmaisten muotojen viittaavaan sinetöityihin oviaukkoihin. Kolme eri ryhmää suoritti haudassa tutkauksia, joiden tulokset jäivät kuitenkin epäselviksi: vaikka japanilainen tutkimusryhmä uskoi tulostensa mukaan seinän takana todella olevan lisäkammioita, italialaisen ryhmän tulokset osoittivat täysin päinvastaista. Niinpä tutkimukset lopetettiin tuloksettomina vuonna 2018. Vaikutti siltä, että Reevesin esittämä tulkinta kammioista oli liian hyvä ollakseen totta.

Harry Burtonin valokuva Tutankhamonin haudan portaista vuodelta 1923, seuraavana vuonna haudan avaamisesta. Wikimedia Commons.

Arvostettu tiedelehti Nature yllätti eilen kuitenkin täysin uutisoimalla, että haudan yläpuolella tehdyt maatutkaukset näyttävät Tutankhamonin haudan vieressä olevan, haudan kanssa saman suuntaisen symmetrisen tyhjän tilan. Jos näin on, löytö pakottaa nostamaan Reevesin hypoteesin takaisin työpöydälle. Kuninkaiden laaksoon louhittiin hautoja vuosisatojen ajan, eivätkä viereiset haudat yleensä ole samassa linjassa keskenään. Tämä vihjaisi siitä, että Tutankhamonin hauta saattaisi todella olla tiedettyä laajempi, ja poikakuningas olisi haudattu vain suuremman haudan eteiskammioon. Kysymys kuuluu, kenelle hauta sitten on alun perin tehty?

Reeves on ehdottanut, että Tutankhamon olisi haudattu ennen häntä faraona hallinneen kuningatar Nefertitin hautaan. Kovin moni egyptologi ei kylläkään ole kannattanut tätä ajatusta. Esimerkiksi egyptologi Aidan Dodson Bristolin yliopistosta ehdottaa Naturen haastattelussa, että mahdollisissa tuntemattomissa hautakammioissa saattaisi levätä Tutankhamon aikaisia prinsessoja.

Naturessa julkaistut kiehtovat havainnot kannattaa ottaa varovasti: mittauksista ei ole julkaistu vielä mitään muuta kuin käytävämäistä rakennetta esittävä kuva, ja Nature kertoo tietojen pohjautuvan julkaisemattomaan raporttiin, jonka Naturen toimittajat ovat nähneet.  En itse ymmärrä paljoakaan maatutkauksesta, mutta kysyin aiheeseen perehtyneeltä kollegalta, mitä mieltä havainnoista pitäisi olla. Hänen mukaansa havaitut muodot näyttävät säännöllisiltä, mutta ilman tarkempia tietoja on mahdoton sanoa, kertovatko ne oikeasti ihmisen valmistamista kammioista.

Tämä kaikki kuulostaa vielä liian epämääräiseltä, että löydön kunniaksi kannattaisi kilistellä kuohuviinilaseja. Mahdollisuus koskemattomien hautakammioiden löytymisestä on kuitenkin kutkuttava, ja sopii toivoa, että kyseessä on muutakin kuin Egyptin yritys saada kansainvälisiä otsikoita ja houkutella maahan turisteja. Jäämme odottamaan tarkempia tutkimuksia.

 

Kulttuuriperintö politiikan välineenä

Jos pitää yhtään tuntosarvia pystyssä Egyptiin liittyvissä asioissa, on varmasti huomannut viime vuosina kaksi asiaa: Egyptin matkailun mainonta on vuoden 2011 arabikevättä seuranneen tauon jälkeen kasvanut voimakkaasti, ja Egyptissä tehdyistä arkeologisista löydöistä uutisoidaan Suomenkin mediassa jatkuvasti. Kummassakin on kyse samasta ilmiöstä. Turismi on Egyptin tärkeimpiä elinkeinoja, ja suurin osa turisteista matkustaa Egyptiin faraonisten muinaisjäännösten perässä. Kun muinaislöydöt ovat jatkuvasti uutisissa, turistien mielenkiinto pysyy yllä.

Tutkimuseettisesti hieman kyseenalaisesti Egypti on keskittynyt tutkimaan takuukohteita, joista pyritään tekemään mediahuomiota saavia löytöjä. Tämä ei todellakaan ole hedelmällinen lähtökohta arkeologiselle tutkimukselle, jonka pitäisi olla tieteellisesti perusteltujen tutkimuskysymysten ohjaamaa. Tuntuisi melko erikoiselta, jos Suomessakin arkeologiset tutkimuskohteet valittaisiin sen mukaan, mikä houkuttelee eniten turisteja.

Amon-jumalaan viittaavia oinaspäisiä sfinksejä Karnakin temppelin edustan sfinksikäytävällä Luksorissa. Karnakista siirrettävät sfinksit eivät kuulu tähän kujaan, vaan ne siirrettiin temppelin sisäpihalta. Kuva: Wikimedia Commons.

Erityisesti Egyptin viimeisin turismitempaus on herättänyt voimakasta vastustusta egyptologeissa ja arkeologeissa: Luksorissa sijaitsevasta, Sinuhe Egyptiläisestäkin tutusta Karnakin temppelikompleksista päätettiin siirtää neljä oinaanpäistä sfinksiä Tahririn aukiolle Kairoon. Sfinksit ovat olleet Karnakissa tuhansia vuosia, eikä modernin Egyptin historiaan keskeisesti kytkeytyvä Tahririn aukio ole niille todellakaan luontainen ympäristö, etenkään, kun veistokset päätyvät keskellä liikenneympyrää. Siirto on myös herättänyt huolta siitä, mitä Kairon saastunut ilma tekee kalkkikivisille veistoksille.

Veistosten siirtäminen on erityisen kyseenalaista, koska se rikkoo kansainvälisiä sopimuksia: Karnak ja koko muinainen Theba (nyk. Luksor) muodostavat Unescon maailmanperintökohteen, ja veistosten siirtäminen olisi vaatinut Unescon hyväksynnän. Sitä se ei hyvin todennäköiseti olisi saanut, koska siirto on vastoin historiallisten rakennusten hoitoa koskevaa Venetsian sopimusta (1964), jonka mukaan muinaisjäännöksen tai sen osan saa siirtää toisaalle vain muinaisjäännöksen suojelemiseksi.

Kaikki tämä muinaisella kulttuurilla ratsastaminen tuntuu keinotekoiselta ja jopa irvokkaalta, koska samaan aikaan Egyptissä rehottaa vakava haudanryöstely. Tässä Egyptillä on tietysti vuosituhantiset perinteet, mutta luultavasti melko pienilläkin sijoituksella ja valistustyöllä paikalliset olisi mahdollista saada arvostamaan faraoiden aikaista perintöä muunakin kuin rahanlähteenä. Egyptillä on kuitenkin vielä pitkä matka siihen, että kansalaiset kokisivat arkeologian omakseen.

Viime syksynä eräässä yleisöarkeologiakonferenssissa egyptiläinen arkeologi valitti ongelmasta, jonka muinaisjäännösten päällä asuvat ihmiset aiheuttavat: muinaisjäännösten tutkiminen ja suojelu vaatii kotien purkamista, mutta miten asukkaat voi häätää kodeistaan ilman, että syntyy protesteja? Jos egyptiläisten tutkijoiden suhde kansalaisiin on tämä, en usko, että muutaman muinaisjäännöksen siirto pääkaupungin liikenneympyrään saa juurikaan egyptiläiset kokemaan muinaisen historiansa omakseen.

Tutankhamonia urakalla

Vuonna 1922 maailman tietoisuuteen jyristänyt farao Tutankhamon (k. 1323 eaa.) on tänä syksynä päässyt taas otsikoihin. Egyptologi Nicholas Reeves esitti kesällä teorian, että Tutankhamonin haudassa saattaa olla aiemmin tuntemattomia kammioita, mahdollisesti jopa täysin tuntematon kuninkaallinen hauta. Marraskuussa haudassa tehdyt luotaukset näyttäysivät vahvistavan teorian.

Enemmän Reevesin ajatuksista voit lukea Kalmistopiiriin kirjoittamastani artikkelista.

Eikä tässä vielä kaikki. Seuraavan kuukauden ajan Tutankhamonista kiinnostuneet voivat katsoa Yle Areenasta dokumentin Tutankhamonin mysteeri (The Mystery of The Burnt Mummy, 2013), jossa tutkitaan, miten faraon muumio on päätynyt hiiltyneeseen kuntoon, jossa Howard Carter sen pettymyksekseen löysi. Dokumenttiin pääsee klikkaamalla alla olevaa kuvaa.

Tutankhamonin mysteeri. Blink Entertainment Limited.

Mukavaa joulunodotusta!

 

Antakaa Tutankhamonin levätä rauhassa!

Jonathan Jones kommentoi taannoin kärkkäästi The Guardianissa BBC:n tuoretta dokumenttielokuvaa Tutankhamun: The Truth Uncovered. Elokuva esittää uusimpiin radiokuvauksiin ja DNA-tutkimuksiin perustuvan kuvan farao Tutankhamonista (k. 1323 eaa.), eikä se kuva ole kaunis.

Tutankhamonin kuolinnaamio ja kasvorekonstruktio. Alamy/BBC.

Uusien tulosten perusteella Tutankhamonilla oli hormonaalisia ongelmia, jotka aiheuttivat tälle mm. naisellisen lantion. Hänellä oli myös kampurajalka ja ulostyöntyvät etuhampaat – siis jotain aivan muuta, kuin kuolinnaamion idealisoitu kuva. DNA-tutkimukset osoittivat myös, mitä on epäiltykin: Tutankhamonin vanhemmat olivat sisaruksia. Vanhempian sukulaisuus aiheutti nuorelle faraolle koko joukon geneettisiä ongelmia.

Nuorena kuolleen faraon kohtalo on herättänyt kysymyksiä hänen hautansa löytymisestä vuonna 1922 alkaen. Varhaisin totuus oli, että hänet murhattiin. 2000-luvulla kuoleman syyksi ”selvisi” hevosvaunuonnettomuus, sitten malaria. Nyt kuolema saattoikin johtua geneettisistä syistä. Jones esittää kuitenkin aiheellisen kysymyksen: miksi faraon terveydentilan tonkiminen on niin tärkeää?

Eettisesti hämärää Tutankhamonin kaivelusta tekee sen tirkistelynhaluisuus. Faraon terveyden tutkimus on sinänsä mielenkiintoista, mutta ei juuri aja tieteenalaa eteenpäin. Dokumentti esittää Tutankhamonista 3D-mallinnoksen, joka muistuttaa jo friikkisirkusta. Onko oikein tuoda yli 3000 vuotta sitten elänyt ja kuollut kuningas nykykatsojan kauhisteltavaksi, ihan vain koska se on mahdollista? En usko, että yhdenkään ihmisten sairauksista olisi kovin hienovaraista tehdä TV-ohjelmaa, ja iskeä alaston ihminen miljoonayleisön tutkiskeltavaksi.

Tietysti on hienoa, että muinaista Egyptia tutkitaan ja sitä kohtaan osoitetaan mielenkiintoa. Tutankhamonin kuolema ei kuitenkaan ole ”menneisyyden suuri mysteeri”. Hän eli surullisen ja lyhyen elämän rauhattomaan aikaan, piste. Tutankhamonin suuruus piilee hänen merkityksettömyydessään: koska kukaan ei muistanut faraota, hänen hautansa pystyi säilyttämään pilkahduksen muinaisen Egyptin mahtavaa loistoa meidän päiviimme asti. Annettaisiinko jatkossa kuolleiden levätä rauhassa, ja keskityttäisiin olennaiseen?

Hyvää ystävänpäivää!

Koska joka päivä on ystävänpäivä, voi Kalmistopiiri-blogista käydä tänäänkin lukemassa kirjoitukseni Nefertarin ja Ramses Suuren rakkaustarinasta.

Nefertari ja kullanhohtoinen Hathor-jumalatar pitävät toisiaan kädestä Nefertarin hautamaalauksessa. Touregypt.net

Faraon hauta löytyi Abydoksesta

Hyvää vuodenvaihdetta!

Vuosi 2014 on alkanut egyptologian suhteen mukavasti kahdella merkittävällä hautalöydöllä. Tärkeämpi on 13. dynastian (1781 eaa.-1650 eaa.) aloittaneen farao Sobekhotep I:n aiemmin tuntematon hauta, jonka yhdysvaltalainen tutkijaryhmä löysi Osiriksen kulttikeskuksesta Abydoksesta. 500 km Kairosta etelään sijaitseva Abydos (muinaisegyptiksi Abjedu) on tunnettu varhaisen Egyptin kuninkaallisista haudoista, ja egyptiläiset itse uskoivat jumalkuningas Osiriksenkin olevan sinne haudattu.

Vaikka kyse on faraon haudasta, ei kannata odottaa uutisia kulta-aarteista. Ennen Uutta valtakuntaa ei faraoiden hautoja ahdettu täyteen arvometalleja. Lisäksi Sobekhotepin hauta (kuten kaikkien muidenkin faraoiden Tutankhamonia ja Psusennes I:stä lukuun ottamatta) oli ryöstetty, ja sen päällä ollut pyramidi on aikojen saatossa kadonnut. Graniitista rakennettu hautakammio oli kuitenkin jäljellä, samoin kuin faraon massiivinen, 60 tonnin painoinen kvartsiittisarkofagi. Haudassa oli lisäksi faraon nimeä kantava steela, kuva faraosta valtaistuimellaan ja kanooppiastioiden jäännöksiä. Astioissa säilyttiin ammoin faraon sisäelimiä.

Koska kuninkaallisia hautoja löytyy Egyptistä harvoin ja faraoiden hautoja vielä harvemmin, on löytö merkittävä. Vielä tärkeämmäksi sen tekee, ettei 13. dynastian ajasta tiedetä järin paljon, ja hallitsijasuvun faraoiden hallitsemisjärjestyskin on hieman epäselvä asia. Kiehtovaa on, että hauta löytyi Abydoksesta eikä Dashurista, mistä tunnetaan kaikki muut saman dynastian faraohaudat.

Kaivaukset jatkuvat vielä, mutta ilmeisesti faraosta itsestään ei haudassa ole jälkiä. Ehkä tämä kyllästyi makoilemaan mahtavassa arkussaan.

Entä se toinen hauta? Kyseessä on japanilaisten Wasedan yliopiston ryhmän Luksorista löytämä viljavarastojen Mut-jumalattaren viljavarastojen ja oluenpanijoiden valvojan Khonsu-em-hebin ramessidikaudelle (1298 eaa.-1069 eaa.) ajoittuva hauta, jonka seinillä kuvataan olevan värikkäitä freskoja omistajasta.

Mukavaa saada positiivisia uutisia Egyptistä näin vuoden aluksi!

Löydöistä uutisoi The Art Newspaper.

Harvinainen sfinksilöytö Tel Hazorista

Ensimmäisenä ei tulisi mieleen, että ainoa farao Menkaurata (Mykerinos), kolmannen Gizan suuren pyramidin rakennuttajaa, esittävä sfinksi löytyisi Tel Hazorista Israelista. Näin kuitenkin kävi. Kyseessä ovat vain patsaan etutassut, mutta niiden alla lukee tunnistamiseen riittävä faraon nimi. 2500-luvulla eaa. eläneen faraon patsas löytyi 1200-luvun eaa. hävityskerroksesta Hazorista. Patsas lieneekin kulkeutunut paikalle hyksojen hallitessa Egyptiä pikemmin kuin Menkauren hallitusaikana. Kyseessä on myös ainoa Levantista löytynyt kuninkaallinen sfinksi, joka vain lisää jalkaparin merkitystä.

Uutisen voit lukea kokonaisuudessaan Pasthorizonsilta täältä.

Blogilla uusi nimi!

Vastedes blogin nimi on sama kuin sen verkko-osoite, nimittäin Musta maa. Nimi juontuu muinaisten egyptiläisten maastaan käyttämästä nimestä K(e)m(e)t. Hedelmällisen Mustan maan ulkopuolella oli aavikko, Punainen maa D(e)shr(e)t. On arveltu, että englannin aavikkoa tarkoittava sana desert olisi samaa juurta.

Joka tapauksessa toivon, että lukijoita tulvii blogiin jatkossa kuin mutaa Niilin mukana. Yritän myös kirjoittaa ahkerammin!

Kemet hieroglyfein. Wikimedia Commons.

Kummitteleva patsas

Manchesterin yliopistossa kummittelee, ainakin The Telegraphin mukaan. 80 vuotta yliopiston museon kokoelmissa ollut 1800-luvulta eaa. peräisin oleva Neb Sanun ka-patsas on ilmeisesti herännyt henkiin ja kääntyilee päiväsaikaan kasvot seinään päin. Öisin patsas malttaa olla aloillaan. Kuraattori uskoo vainajan ka-hengen riehuvan, mutta Ockhamin partaveitsen hengessä ilmiölle löytynee luonnollisempikin selitys. Uskoo ken tahtoo!

Ilta-Sanomatkin uutisoi ”Faaraon kirouksesta”. Mitäköhän tekemistä patsaalla on minkään faraon kanssa?