Kiinalainen tuhrija ja kehno journalismi

Kuinka monta asiavirhettä mahtuu muutaman virkkeen uutiseen? Ilta-Sanomat näytti juuri mallia uutisoidessaan siitä, kuinka 15-vuotias kiinalaispoika oli Luxorissa tuhrinut ”3500 vuotta vanhan” Aleksanteri Suuren teetättämän ”savisen hieroglyfitaulun”.

Teko oli valitettavaa tyhmyyttä tekijältä, vaikkei vahinko ollutkaan pysyvä. Sen sijaan journalismin taso ei päätä huimannut. Kyseessä ei ollut savitaulu, eikä taulu ensinkään, vaan Luxorin temppelin kalkkikivisen seinän reliefi. Ilta-Sanomilla on mennyt myös vellit ja puurot sekaisin ajoitusten suhteen: vaikka Luxorin temppeli on 3500 vuotta vanha, ei Aleksanteri Suuren (k.323 eaa.) rakennuttama kappeli ole (kuten ei Aleksanteri itsekään).

Kiinalaiset maanmiehet kurmuuttivat töhrijää julkisessa mediassa ja julistivat tapauksen tuovan häpeää koko maalle. Paul Barfordin Portable Antiquity Collecting and Heritage Issues -blogia mukaillen voikin ihmetellä, olisiko esimerkiksi Suomessa noussut samanlainen kohu ja nöyryytys, jos tietämätön suomalaispoika olisi ollut syyllinen? Entä miten Ilta-Sanomat olisi sen uutisoinut?

Kattavamman uutisen voit lukea Daily Maililta.

| Avainsanat: , | Yksi kommentti

Muumion kirous

Image

The Mummy -elokuvan mainosjuliste. Wikimedia Commons.

Tässä muutama päivä sitten esitti Sub vuoden 1999 klassikkoelokuvan Muumio (The Mummy). Katsoin sen pitkästä aikaa, mutta se oli jopa huonompi kuin muistin. Muistan voihkineeni jo 2002 nähdessäni elokuvan ensimmäistä kertaa, mutta syynä ei suinkaan ollut elokuvan pelottavuus vaan sen asiavirheet. Ancient Egypt: the Mythology -sivusto on listannut joukon mokia, joita elokuva sisältää, mutta kaikkia ei sivustolta löydy. Seuraavassa oma pieni listaukseni:

Elokuvan alkukohtaus antaa jo hyvin makua tulevasta: kertoja väittää tapahtumapaikan olevan Theba, kun taustalla häämöttävät Gizan pyramidit Kairossa, hyvän matkaa nykyisestä Luksorista pohjoiseen. Maantiede ei ole elokuvan vahvoja puolia, joskin on vaikea keksiä, mikä olisi.

Elokuvan naispääosa Evelyn Carnahan kertoo, kuinka muinaisegyptiläiset poistivat muumioitavilta aivot hehkuvan kuumalla rautatangolla. No, tässä ei ihan seurata Herodotoksen ja Plutarkhoksen kuvauksia.

Vaikka muinaisegyptiläisiä käsikirjoituksia kutsutaan kirjoiksi, eivät ne olleet sidottuja niteitä vaan papyruskääröjä. Anakronismi on jo aikamoinen, yhtä hyvin Hamunaptrasta voisi löytyä ristiretkiritari. Mutta siitä tuleekin mieleen eräs aivan toinen elokuva. Herää myös kysymys, miksi Hamunaptra on selvästi Niilin itäpuolella, vaikka kaikki suuret kalmistot ovat Egyptissä lännen puolella, siellä minne aurinko laskee?

Elokuvan lopussa Jonathan Carnahan lukee loitsua ”Amon-Ran kirjasta”, mutta ei osaa lukea yhtä kirjoitusmerkkiä. Kyseessä on unilitteraali hieroglyfi, jonka äännearvo on ”a” – käytännössä ensimmäisiä hieroglyfejä, joita egyptologian opiskelijat oppivat. On sinänsä vaikuttavaa osata lukea hieroglyfejä osaamatta niiden perusteita. Ehkä Jonathan on hyvä arvaamaan? Elokuvan muinaisegypti ei muutenkaan soinnu korvaan ihan oikealta, mutta mikäpä sointuisi. Kellään ei kuitenkaan ole aavistustakaan, kuinka kieltä on oikeasti puhuttu.

Elokuvan kehyskertomuksen logiikka ei oikein aukene muinaisegyptiläisen ajattelun kautta: jos jotakuta oltaisiin haluttu rangaista todella ikävällä tavalla, tätä ei varmastikaan olisi muumioitu. Muumiointi oli kuitenkin olennainen osa kuolemanjälkeisen elämän varmistamisessa. Kirotun ihmisen ruumis olisi hävitetty ja nimi pyyhitty unohduksiin, niin ettei hänellä olisi ollut toivoa iankaikkisuudesta. Näin kävi esimerkiksi uuden valtakunnan haudanryöstäjille.

Ylipäätään suurena yleisnero Imhotepin ihailijana minua harmittaa, että elokuvan pääpahikselle on annettu tämän suuren aikaansaajan nimi. Farao Djoserin ensimmäisen pyramidin suunnitellut arkkitehti nostettiin kuolemansa jälkeen jumalaksi, ja vielä Egyptin myöhäiskaudella pyhiinvaeltajat matkasivat joukoittain hänen haudalleen – missä se sitten sijaitsikaan! Kreikkalaisille Imhotep oli yhtä kuin lääkintätaidon jumala Asklepios, ja itse ”lääketieteen isän” Hippokrateen kerrotaan opiskelleen Imhotepin temppelissä.

Olihan elokuva ihan hauska, mutta ehkä kauhuseikkailustakin saisi vakuuttavamman näkemällä hieman vaivaa taustatyön eteen? Miksei viihdekin voisi olla asiallista? Alas Hollywoodin diktatuuri ja tulevaisuudessa tieteellisesti korrekteja elokuvia, kiitos!

Kuten varmaan ymmärsit, ei minun kanssani kannata katsoa ainakaan tätä elokuvaa.

| Avainsanat: , , , , | Yksi kommentti

Historia: Egyptin suurvaltakausi

Egyptin historiaa janoavien riemuksi Yle Teema on esittänyt Yle areenalta katsottavissa olevan neliosaisen saksalaisen (2011) sarjan Historia: Egyptin suurvaltakausi. Sarja koostuu neljästä osasta, joissa rahaa ei ole säästelty. Näyttävästi elävöitetty sarja etenee hallitsijoitten tahdissa, ja sitä on ilo seurata. Sopivana höysteenä toimii uusi tutkimus keskeisistä löydöistä. Suosittelen lämpimästi!

Toistaiseksi ainoa huomaamani räikeä virhe ovat ensimmäisessä jaksossa kuningas Narmerin joukkojen käyttämät khopesh-miekat, jotka todellisuudessa tulivat käyttöön vasta puolitoistatuhatta vuotta myöhemmin. Taiteilijanvapaus sallittakoon!

Sarjan ensimmäinen osa löytyy täältä.

| Yksi kommentti

Jälleen varapäistä

Julkaisin Kalmistopiiri-blogissa artikkelin vanhan valtakunnan aikaisista niin sanotuista  varapäistä, joita olen käsitellyt pintapuolisesti aiemmin tässä blogissa. Uusi tekstini löytyy otsikolla Egyptiläiset ja päättömyyden pelko – vanhan valtakunnan varapäät täältä. Vanha artikkelini löytyy täältä.

Varapää Petrie Museumissa Lontoossa. Ilari Aalto.

| Avainsanat: , , | Kommentoi

Muumion kallosta löytyi aivojenpoistotyökalu

Mislav Čavkan johtama kroatialainen tutkijaryhmä löysi ja onnistuneesti poisti 2400-vuotiaan naismuumion pään sisälle jääneen aivojenpoistotyökalun, 8 cm pitkän ruokokasvin kappaleen. Ruo’onvarsi oli ilmeisesti katkennut muumiointitoimenpiteessä ja jäänyt paikoilleen silloinkin, kun kallo täytettiin pihkaseoksella. Kyseessä on vasta toinen löydetty muumioinnissa ”asiakkaaseen” jäänyt työkalu, eli arvokas lisä tietämykseemme muinaisista palsamointitekniikoista. Aiemmin löydetty työkalu oli hieman nuorempi, n. 2200 vuotta vanha.

Merkittävää näissä kahdessa löydetyssä työkalussa on, että kumpikin on orgaanista ainetta. Aiemmin ainoa tietolähde aiheesta on ollut Herodotoksen 400-luvulla eaa. kirjoittama Historiateos, jossa hän mainitsee egyptiläisten käyttäneen aivojen poistoon rautaista koukkua. Muumiointipalvelua oli monen tasoista, eikä aina ilmeisestikään käytetty laadukkaimpia välineitä. Lopputuloksesta päätellen kehnot välineet ja työn taso kulkivat käsi kädessä. Ei ole ensimmäinen kerta kun arkeologiassa saa todeta muinaisen hutiloinnin johtaneen arvokkaan tiedon säilymiseen.

Itse muumio on päätynyt Kroatiaan 1800-luvulla, mutta sen löytöpaikkaa ei tunneta. Nainen on elänyt Egyptin myöhäiskaudella lähes samoihin aikoihin, kun Herodotos on kirjannut muumiointitekniikoita ylös.

Alkuperäisen runsaasti kuvitetun uutisen voit lukea LiveSciencen sivuilta täältä. Tutkijaryhmän RadioGraphics-julkaisussa julkaiseman artikkelin abstrakti puolestaan löytyy täältä. Asiasta uutisoi myös Yle.

| Avainsanat: , , , , | Kommentoi

Tunnelmakuvia Niilinristeilyltä

Kari Hintsala Turun museokeskuksesta on blogissaan päivittänyt varsin herkullisia kuvia Niilin risteilyltä. Suosittelen katsomaan! Vaikka omasta risteilystäni on aikaa kahdeksan vuotta, verestivät kuvat muistoja heti. Ainakin minulle iski taas kaipuu kalkkikivisten temppelipylväikköjen varjoon.

| Kommentoi

Valtavaa ryöstelyä El Hibehissä

En mieluusti kirjoittaisi tällaisia uutisia, mutta on turha sulkea silmiään siltä mitä maailmalla tapahtuu.

Joku voi väittää arkeologiaa haudanryöstelyksi, mutta tämä on aivan muuta kuin Kairon eteläpuolisessa El Hibehissä paraikaa tapahtuva vainajien järjestelmällinen häpäisemien muinaisesineiden löytämiseksi. Alue on merkittävä (vielä jokin aika sitten) koskematon kohde, joka ajoittuu 1000-luvulta eaa. 700-luvulle jaa. Ennen kaikkea alue kykenisi vastaamaan moniin kolmatta välikautta (1080-656 eaa.) koskeviin kysymyksiin. Kolmas välikausi on muinaisen Egyptin historian huonoiten tunnettu jakso, mikä tekee El Hibehin ryöstelystä entistä vakavampaa.

Alueella on siis ainakin 2011 kesäkuusta toiminut mafiamainen jengi, joka ryöstää hautoja poliisin puuttumatta asiaan. Tässä asiassa kuva kertoo enemmän kuin mikään määrä sanoja, joten suosittelen katsomaan alkuperäisen uutisen Past horizons sivustolta täältä. Materiaalissa on ikäviä kuvia tuhotuista muumioista. Kuten Eloquent Peasant -blogin kirjoittaja Margaret Maitland toteaa, teko on hyökkäys Egyptin historiaa ja inhimillistä arvontuntoa vastaan. Lisäksi kyseessä on vain yksi esimerkki viime vuoden vallankumousta seuranneesta ryöstelystä, joka ei suinkaan rajoittunut Kairon egyptiläisen museon ryöstämiseen.

Ryöstelystä löytyy lisätietoa facebookista ja Eloquent Peasant -blogista. Kalifornian Berkeleyn yliopistolla on oma sivustonsa El Hibehin projektille, mutta se ei toistaiseksi sisällä uutisia tämänhetkisestä tilanteesta. Sivusto löytyy täältä.

Egyptin kulttuuriperintö on korvaamatonta. Jokainen menetetty tiedonjyvä ei ole poissa ainoastaan Egyptiltä vaan koko maailmalta. Jos haluat tehdä jotakin asian eteen, voit allekirjoittaa vetoomuksen Egyptin Supreme Council of Antiquitiesille täällä

| Kommentoi