Suomalaiset egyptologiset museot ja muita poimintoja

Vasta bloggerina olen ymmärtänyt, että kannattaa varoa mitä hakusanoja hakukoneeseen syöttää. Joku voi nimittäin vaikka nähdä mitä olet kirjoittanut. Puhtaasta mielenkiinnosta on aina hauska nähdä millä hakusanoilla rakkaat lukijani löytävät raapustuksiani, ja toisaalta yritän mielelläni tuottaa tietoa jota hakusanat kaipaavat.

Joku oli esimerkiksi eksynyt blogiini hakusanoilla ”egyptologiset museot suomi”. Olisikin niin ruusuisesti että Suomessa olisi egyptologialle pyhitetty museo! Jos museojanoaan haluaa muinaisen Egyptin suhteen tyydyttää, löytyy lähin kokoelma rapakon takaa Tukholmasta, missä sijaitsee oiva Medelhavsmuseet. Myös Pietarin Eremitaasissa on egyptologinen osasto sarkofageineen. Jonkin verran muinaisegyptiläistä esineistöä on kuitenkin Suomeenkin siunaantunut – on vaikea kuvitella maailmankolkkaa jossa sitä ei olisi. Esimerkiksi Helsingin Tennispalatsin Kulttuurien museossa on muutama skarabi ja ushebti-patsas, jotka suomalainen tutkimusmatkailija G.A. Wallin toi kaukomatkoiltaan. Myös Raahen museosta, joka on sanalla sanoen aikamoinen kuriositeettikabinetti, löytyy 1700-luvun sukelluspuvun, kuivattujen kalojen ja vanhojen aseiden seasta muutama egyptiläinen veistos.

”Kleopatran neula”, New Yorkkiin sijoitettu egyptiläinen obeliski. Kuulun kuningattaren kanssa sillä ei ole mitään tekemistä; Thutmosis III pystytti sen yhdessä Lontoossa sijaitsevan parinsa kanssa Heliopoliin kaupunkiin n. 1450 eaa. – 1400 vuotta ennen Kleopatraa! Wikimedia.

Miksi Suomessa ei sitten ole Louvreen tai British Museumiin verrattavia egyptologisia kokoelmia? Vastaus lienee ilmiselvä: Suomi ei milloinkaan ole ollut siirtomaaisäntä eikä muutenkaan kansainvälisesti merkittävä tekijä, jolla olisi ollut mahdollisuuksia ryöstää kulttuuriaarteita tai saada niitä lahjoina. Esimerkiksi New Yorkin Central Parkissa pönöttävän obeliskin lahjoitti vuonna 1877 Egyptin silloinen kediivi (varakuningas) kiitoksena USA:n ystävällismielisestä neutraalista kannasta Ison-Britannian ja Ranskan taistellessa Egyptin hallituksesta. Joka tapauksessa lienee kaikkea muuta kuin häpeä, ettei meillä suuria egyptologisia kokoelmia ole. Säästymme ainakin tunnontuskilta kun ei tarvitse miettiä, minne ne oikeasti kuuluvat. Kiehtovaa muuten, etten ole kuullut suomalaisten koskaan peränneen omaa kulttuuriperintöään ulkomaisista museoista, kuten Tukholmassa olevaa Nousiaisten kultakäätyä – meidän hienointa rautakautista koruamme. (Linkin takana oleva Kalevala Korun tuote ei näytä alkuperäiseltä, mutta verkossa ei ole siitä kuvaa.)

Voisin tavallaan olla myös huolissani joistakin hakusanoista. Koska toisten pään sisään tirkistely on kivaa, pistän niitä tähän: vainaja arkussa, aivojen poisto, tuntematon ruumis, vainaja.com, rituaaliseksi, avattu hauta, lahonnut ruumis… No, saitte kuvan. Ymmärrän toki, jos jollakulla on fiksaatioita vainajiin ja muumioihin, mutta annettakoon edesmenneillä oma rauhansa.

Ja ai niin, koska hakusanoista päätellen jotkut teistä etsivät vastauksia kouluaineisiinsa, voi tekstieni kommenttiosuuksiin jättää kysymyksiä. Kirjoitan mielelläni artikkeleita aiheista, jotka ihmisiä kiinnostavat. Tai no, en välttämättä siitä nekrofiliasta.

Mainokset
Kategoria(t): Yleinen Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

5 vastausta artikkeliin: Suomalaiset egyptologiset museot ja muita poimintoja

  1. Nousiaisten korusta löytyy verkosta toki kuva, esim. blogistani http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.com/2010/03/suomalaisia-aarteita-ruotsissa.html . Siihen sen poimin Historiska museetin kannasta, jonka kuvia saa käyttää ihan luvan kanssa.

  2. ilarius sanoo:

    Ooh, valtaisa kiitos Kaisa! Jos olisin vaivautunut kyllin paljon olisin ehkä ymmärtänyt etsiä sieltä. Tiedonhaun ikävä puoli on, että täytyy tietää mistä hakee.

  3. Ja äsken löysin egyptologista materiaalia Gallicasta. Kaikkea ne ranskalaiset jaksavat digitoida: http://gallica.bnf.fr/ark:/12148/btv1b83046234.r=.langFR

  4. ilarius sanoo:

    Hauska linkki! Mikäs sen mukavampaa kuin maalata vihollisen kuvat sandaalinpohjiin ja tallata näitä joka askeleella. Antiikin Kreikassa tosin meren toisella puolella oli kuulemma tapana maalata rakastetun kuva sandaaliin. Kulttuureilla lienee tosiaan eroja?

    Ja kaikki on tietenkin hyvä digitoida.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s